Fokuslaiset vaihdossa: Raatikaisen reissublogi - osa 3

WhatsApp Image 2018-07-22 at 18.50.04.jpeg

Jaa niin tämäkin…Tai siis tervetuloa takaisin Tuomaksen viihdyttävän blogisarjan pariin! Sarjan viimeinen kirjoitus kokoaa yhteen omia ajatuksiani ja tuntemuksiani vaihto-oppilaana viettämästäni keväästä Iso-Britanniassa. Pyrin nostamaan esille niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Toivon mukaan näistä ajatuksistani on myös apua jollekin teistä, joka vielä harkitsee itse vaihtoon lähtemistä! 

Aloitetaan haasteista. Pidän omaa vaihtoaikaani varsin positiivisena kokemuksena. On kuitenkin väistämätöntä, että pitkässä juoksussa ilmenee myös haasteita. Vaihdos uuteen kulttuuriin ja uuteen oppimisympäristöön on iso muutos. Tutusta ja turvallisesta hypätään kohti uutta ja arvaamatonta. Ennen kuin uusi koti, koulu ja elämä tulevat kunnolla tutuiksi, voi arki olla jokseenkin hämmentävää ja sekavaa. Sosiaaliset verkostot menevät kertaheitolla uusiksi, ja vaihtarin elämää on alettava rakentamaan täysin uusien ihmisten kanssa. Vaihdon alku oli tosin ainakin itselleni sitä helpointa aikaa. Edellä mainitut ongelmat hautautuivat uusien ja jännittävien kokemuksien alle. Ensimmäiset viikot olivat vaihtoajan kiireisimmät. Tutustuminen kursseihin, koulun järjestelyihin ja uusiin ihmisiin vie paljon aikaa ja energiaa. Vastineeksi saa kuitenkin hauskoja muistoja, uutta oppia ja hemmetin siistejä Instagram-kuvia. Vaikein aika ainakin itselleni koitti vasta alun huuman jälkeen. Kaikki viikonloput eivät enää mennetkään matkustellen, ja koulussa pitikin alkaa käymään, edessä oli paluu ”arkeen”. Kyllä, arki koittaa myös vaihdossa, ainakin jos taloudellinen tilanne ei salli aivan koko vaihtoajan kestävää rellestystä. Arki uudessa ympäristössä voi tuottaa vaikeuksia henkisen jaksamisen kanssa. Jatkuvasti ei jaksaisi sosiaalisoitua aina niin pirteiden ja sosiaalisten ”How are you?”- vaihtareiden kanssa. Olen sentään suomalainen. Välillä haluaisin vain korkata oluen ja katsoa parhaan ystäväni kanssa urheilua kaikessa hiljaisuudessa. 
 

WhatsApp Image 2018-07-22 at 18.53.41.jpeg

No, onneksi nykyaikana yhteydenpito myös kotimaahan on suhteellisen mutkatonta. Tämä ei toki poista ikävöintiä rakkaiden ihmisten luo. Itselleni kevään aikana haasteita toi myös yliopiston lakkoilu (josta enemmän edellisessä kirjoituksessani), hieman pahempi sairastuminen joka piti minut sängyssä useamman viikon, ”vaikeat” sääolosuhteet jotka laittoivat koko saaren sekaisin, sekä se että niitä hemmetin ranskalaisia täytyi syödä jokaisen ruokalajin kanssa. Enpä olisi ennen vaihtoon lähtöä uskonut, että salaattiakin voi vielä tulla ikävä. Yhteenvetona haasteista todettakoon, että vaihtoon lähtö ei välttämättä sovi aivan jokaiselle. Uudessa maassa ja koulussa asiat eivät aina suju ongelmitta, ja kaikkia lankoja ei pysty pitämään jatkuvasti omissa käsissä. 

Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa, että vaihto-oppilaaksi lähteminen on kaikessa kliseisyydessään ainutkertainen ja unohtumaton kokemus. Itse en missään nimessä kadu vaihtoon lähtemistä, päinvastoin. Vaihtoaika tarjosi itselleni täysin uudenlaisen lähestymistavan omiin opintoihini. Vaihtoaika voi parhaimmassa tapauksessa antaa paljon uutta virtaa ja intoa myös opintoihisi Suomessa. Opintojen ohella pääsin matkustamaan paljon Iso-Britanniassa, ja näkemään kaupunkeja ja merenrantoja jotka eivät hevillä unohdu. Pääsin myös tutustumaan ihmisiin erilaisista kulttuureista, taustoista ja koulutusjärjestelmistä. Näistä kohtaamisista voi oppia paljon hyödyllisiä taitoja, mutta ei sovi unohtaa että näiden ihmisten kanssa voi pitää myös aivan hemmetin hauskaa. Kun löytää itsensä yksin vieraasta ympäristöstä, oppii myös paljon uutta itsestään. Sitä oppii nopeasti miten sopeutuvainen on erilaisissa tilanteissa, ja miten mieli reagoi esimerkiksi stressiin, epävarmuuteen tai koti-ikävään. Vaihtoaikana mielialat voivat vaihdella laidasta laitaan. Hyvät kokemukset kuitenkin vievät lopulta voiton, ainakin minun kohdallani. Näin jälkikäteen ajatellen, kirjoittaessani tätä tekstiä omasta kodistani Jyväskylästä, olen todella iloinen että lähdin. Matkaan oli todella mahtavaa tammikuussa lähteä, mutta vähintään yhtä mukavalta on tuntunut myös paluu kotiin. Voin henkilökohtaisesti suositella vaihtoon lähtöä todella vahvasti! Jos olet valmis ajamaan itsesi mukavuusalueen ulkopuolelle kohti uusia haasteita, voit saada vaihdosta ison kasan unohtumattomia kokemuksia. 

Nyt on aika kiittää teitä kaikkia kolmea ihmistä, jotka olette aktiivisesti jaksaneet lukea tätä blogisarjaa. Toivottavasti olette saaneet siitä jotakin hyödyllistä mukaanne, tai vähintäänkin hyvät naurut. Cheers mate! 

- Tuomas

WhatsApp Image 2018-07-22 at 18.54.16.jpeg

Fokuslaiset vaihdossa: Raatikaisen reissublogi - osa 2

Hei taas!

Kertauksena: Nimi on Tuomas Raatikainen, sijainti on Iso-Britannia, yliopisto on Keele University ja huumorintaju luokaton. Tällä kertaa kirjoitan lempiaiheestani, eli siis opinnoista. Aihe on varsin mielenkiintoinen, sillä kevät ei opintojen suhteen ole sujunut lainkaan suunnitellusti. Olen siis vaihdossa suorittamassa kasvatustieteiden sivuaineopintojani. Onnistuin pääsemään kaikille haluamilleni kursseille, jotka sisällöltään vaikuttivat huomattavasti kiinnostavammilta kuin Suomen vastaavat. Kurssini käsittelivät koulutusta muun muassa köyhyyden, identiteetin sekä rasismin näkökulmista. 

 Koulun kiireitä pääsee tarvittaessa nopeasti karkuun luonnon rauhaan.

Koulun kiireitä pääsee tarvittaessa nopeasti karkuun luonnon rauhaan.

Heti tammikuussa kuitenkin tuli julki, että Keele University ja 60 muuta yliopistoa Iso-Britanniassa menevät lakkoon. Lakon syyksi kerrottiin henkilökunnan eläkkeiden leikkaaminen. Syy, jonka kyllä ymmärrän täysin. Kyllähän sitä silti aina toivoisi että nämä lakot eivät osuisi omalle vaihto-oppilasajalle. Tilanteen vakavuudesta kertoi se, että heti alkajaisiksi ilmoitettiin 14 päivää jolloin opetusta ei tulla järjestämään. Koko kevään aikana tilanne oli siis se, että vapaapäiviä oli koulupäiviä enemmän. Itseänikin tilanne toki harmitti, mutta kerrottakoon että monelle muulle opiskelijalle tilanne oli vielä kovempi paikka. Tämä on varsin ymmärrettävää esimerkiksi joidenkin pohjois-amerikkalaisten opiskelijoiden tapauksessa, jotka maksavat pahimmillaan jopa 300 dollaria jokaisesta viikosta jonka täällä viettävät. Minulle tästä lomasta sentään maksetaan. No sopu tähän tilanteeseen toki lopulta saatiin… huhtikuussa. Olin viettämässä 3 viikon pääsiäislomaani (joka täällä on siis ihan normaalia), kun sain sähköpostin että koulu jatkuu loppukevään normaalisti. Hienoa! Toki vielä hienommaksi tilanteen olisi tehnyt se että koulua olisi ollut jäljellä hieman enemmän kuin kaksi viikkoa. No, nämä kaksi viikkoa sitten kävin hienosti kaikilla luennoilla, paitsi toki keskiviikkoisin jolloin ei muuten vain onneksi ole luentoja. 

 Paikka josta minut useimmiten löytää, paikallinen Libri, koulun oma ravintola.

Paikka josta minut useimmiten löytää, paikallinen Libri, koulun oma ravintola.

Mutta asiaan! Se vähä aika mitä lopulta koulussa vietin, teki kyllä vaikutuksen! Jokaisella kurssilla oli pääsääntöisesti kaksi tapaamista viikossa. Ensin oli tavallinen luento, jossa luennoitsija kävi läpi viikon aiheen. Toinen tapahtuma oli seminaari, johon kokoonnuttiin noin 15 hengen pienryhmissä. Seminaarissa käytiin keskusteluja sekä tehtiin ryhmätehtäviä, viikon luentoa ja kirjallisuutta hyödyntäen.  Kokemukseni seminaareista olivat pelkästään positiivisia. Pienessä ryhmässä keskusteluun osallistuen oppiminen tuntui paljon helpommalta kuin massaluennoilla. Pakollisen läsnäolon lisäksi kurssisuorituksiin kuului kaikilla kursseilla essee. Esseen lisäksi piti kurssista riippuen suorittaa lisäksi myös koe tai jonkinlainen suullinen esitelmä. Kaiken kaikkiaan suoritukset tuntuivat kuitenkin lopulta suhteellisen helpoilta. Mielipiteeni voi toki vielä muuttua kunhan arvostelut tulevat ja lyövät jälleen vasten kasvoja. 

 Kirjaston hellässä huomassa elämä kuluu leppoisasti.

Kirjaston hellässä huomassa elämä kuluu leppoisasti.

 Chancellor's building - rakennus jossa kaikki luentoni järjestetään.

Chancellor's building - rakennus jossa kaikki luentoni järjestetään.

Opettajat ja muu henkilökunta ovat olleet täällä poikkeuksetta varsin ystävällisiä ja joustavia. Myös silloin kuin tämä vastuullinen aikuinen yliopisto-opiskelija on unohtanut esimerkiksi ottaa kynän mukaan kouluun. Olosuhteisiin nähden opinnoista jäi kuitenkin varsin positiiviset muistot. Toki itselläni suhtautuminen on säilynyt positiivisena myös sen takia että tarpeeni opintopisteille ei enää tässä vaiheessa opintoja ole kovinkaan iso. Hyödyksi on ollut myös oma, välillä hieman turhankin hallitseva ”ei tehrä tästä ny numeroo” luonteenpiirre, joka ei suhtaudu koulutukseen tai elämään muutenkaan niin haudan vakavasti. Vaihtoon lähtiessä kannattaa kuitenkin aina muistaa että kaikki ei välttämättä suju aivan niin kuin olet itse suunnitellut. Ja kaikki muuttujat eivät ole aina sinusta itsestäsi kiinni. On kuitenkin helppo todeta että olen täällä saanut paljon uusia näkökulmia ja ajattelutapoja opintoihini. Uskon että täältä saatua tietoa ja kokemusta voi varmasti hyödyntää vielä monesti. Eikä vastaavia näkökulmia kasvatustieteisiin Jyväskylän Yliopiston opetussuunnitelmissa ole tällä hetkellä edes tarjolla. 

Näin tällä kertaa! Seuraavassa (ja todennäköisesti viimeisessä) kirjoituksessa olisi tarkoitus hieman katsoa kevättä kokonaisuutena, ja kertoa tuntemuksiani tästä kokemuksesta! Tsemppiä kaikille vapun jälkeiseen elämään.

- Ystävänne, Tuomas.